Puheviat

Nettiä selatessa törmäsin keskusteluun, jossa ihmeteltiin puhevikoja. Eräällä foorumilla aloittelija ilmoitti mielipiteensä: “Puhevika nyt vaan omassa mielessäni syö ihmisen auktoriteettia”.

 

Puheviat

Innostuin tutkimaan asiaa syvemmin ja havaitsin, että kyseisen postauksen jättänyt henkilö ei todellakaan ollut yksin ajattelussaan – monet tosiaan ihmettelivät, aina terapeutteihin ja asiantuntijoihin asti, miksi puhevikoihin suhtaudutaan niin kevyesti eikä käydä esimerkiksi puheterapeutilla korjauttamassa asiaa. Presidentti, jolla oli ärrä-vika muistettiin miltei jokaisessa keskustelussa. Samanaikaisesti toiset muistuttelivat, että “omassa päässä on vikaa, jos puheviat häiritsevät”! Pohdiskelin itsekin, miten toisen puhevika voi tosiaan häiritä kanssaeläjiä. Samalla mietin, että miksi sitä ei tosiaan vain käydä korjauttamassa – onko asia niin helppoa, että vain käydään terapeutilla jonkin aikaa, kunnes puhevika häviää? Ilmestyvätkö puheviat aina jo lapsuudessa vai voiko esimerkiksi aikuisiällä syntyneet hammasviat haitata puhekykyä? Ja vaikuttaako meidän harvinainen kielemme lasten puhevikojen kehitykseen, sillä ainakaan itse en ole kuullut muualla maailmassa järjestettävistä ärrä- tai ässäkouluista.

Mikä puhevika?

 

Puhevikainen ei pysty muodostamaan täydellisesti tiettyjä äänteitä. Yleisimmät äänteet, jotka tuottavat vaikeuksia ovat r, l ja s. Suomen puheterapeuttiliiton mukaan ässä ja ärrä ovat suomen kielen vaikeimpia äänteitä. Siksi Suomessa tunnetaan esimerkiksi ärrä- ja ässäkoulut. Useimmiten puhevika esiintyy jo lapsena, jolloin nuori ohjataan puheterapeutille. Puheterapia puhevikojen kohdalla meinaa lääkinnällistä kuntoutusta – tutkimusten, kuntoutuksen, yksilö- ja/tai ryhmäterapian, ohjauksen sekä puhetta tukevien tai korvaavien kommunikaatiovälineiden ja -keinojen avulla – joka yleensä tapahtuu päiväkodin tai koulun ohella ja kotona. Myös aikuisilla voi olla puhevikoja, jolloin terapia on yleensä työelämän ohella tapahtuvaa. Aikuisten puheviat ovat pääsääntöisesti lapsuudesta peräisin, tosin kyseinen haitta saattaa kehittyä pahemmaksi aikuisiällä. Esimerkiksi ihminen, joka joutuu työssään puhumaan suurille joukoille ihmisiä saattaa huomata paineen lisääntyessä myös lievän puhevian pahentuvan huomattavaksi puhehaitaksi. Lisäksi suun motorisia toimintoja haittaavat sairaudet kuten muun muassa nielemishäiriöt, kuulovammat, CP-vamma ja suuhalkio saattavat aiheuttaa puhevikoja, myös aikuisiällä. Vaikka puhevika on fyysinen vaiva psyykkiset häiriöt kuten stressi usein pahentavat puhevikaisen oireita. Jokaisen äänteen kohdalla on eri alaluokat; virheellinen ärrä-äänne saattaa olla ‘kurkku-R’ tai ‘poski-R’, ässävika voi olla ‘taka-S’ tai ‘Stadin S’ tai ihminen saattaa korvata äänteen toisella (kissa = kitta, koira = koila). Terapeutit yleensä perehtyvät yhteen äänteeseen tai jopa yhteen tai muutamaan alaluokkaan ja työskentelevät ainoastaan sen äänteen väärin lausuvien parissa.

Mistä moinen vika kumpuaa?

 

Ylen mukaan Suomessa ärrän ja ässän ääntämys “kukkii kirjavasti”. Yksi syy tähän on resurssien vähentyminen opetussektorin leikkausten seurauksena. Kouluissa oppilaat, joilla on oppimis- tai käytösvaikeuksia vievät erityisopettajien huomion sekä ajan, joten puheviat jäävät vähemmälle huomiolle. Puheen viivästymiseen puututaan hitaammin, äännevirheitä ei pidetä niinkään tärkeinä – kunhan lapsi osaa puhua, sillä äännevirheet eivät kuitenkin suomen kielessä muuta sanojen merkitystä. Erään tutkimuksen mukaan peräti 11 prosenttia kuusivuotiaista eivät osaa ääntää ärrää (suomalaistutkimus Kunnari 2012). Puheterapeuttiliitto on kertonut, että nykypäivänä lapsia ohjataan entistä varhaisemmin puhekouluihin mutta pelkkä äännevika ei riitä kielellisen kehityksen terapiaan. Väärin äännetyt kirjaimet ovat niin sanottu kauneusvirhe, puhumattomat lapset puolestaan etusijalla terapian tarpeessa olevia. Alalla on myös väitetty, että puheterapeutteja koulutetaan liian vähän. Mitä kauemmin jättää puuttumatta puhevikaan sitä vaikeampi sitä on korjata. Kun lapsi tulee kouluikään ja puhevikaa lähdetään korjaamaan mukana on jo useita häiriötekijöitä ja muita kiinnostuksen kohteita, jotka vaikeuttavat puheterapiaan osallistumista ja siihen

Mistä moinen vika kumpuaa?