Suomen kielen seitsemän murreryhmää

Suomen kielen murteet jaotellaan perinteisesti kahteen pääryhmään, itä- ja länsimurteisiin. Vaikka tämä jako perustuu myös muihin kuin kielellisiin eroavaisuuksiin ja on osoittautunut käytännölliseksi jaotteluksi murrealueiden välillä, voidaan murteiden välinen raja sijoittaa myös toisin. Kielihistorialliselta kannalta suomalaisten murteiden syvin raja voitaisiin sijoittaa perustellusti myös lounaismurteiden ja muiden murteiden välille. Juuri lounaismurteissa on vielä havaittavissa virolainen juuri, kun muut Suomen murteet ovat eriytyneet kielestä selvästi viroa myöhemmin.

Käyttipä pääjakona lounaismurteiden rajaa tai tavallisemmin käytettävää itä- ja länsimurteiden rajaa, voidaan suomen kielen murteet jakaa seitsemään (tai jopa kahdeksaan) murreryhmään tai päämurteeseen, joita ovat edellä mainitut lounaismurteet, hämäläismurteet, savolaismurteet, kaakkoismurteet, eteläpohjalaiset murteet, keski- ja pohjoispohjalaiset murteet sekä peräpohjalaiset murteet. Jotkut näistä murreryhmistä jakaantuvat vielä pienemmiksi alamurteiksi. Myös lounaismurteista erotetaan vielä erilliseksi ryhmäksi lounaiset välimurteet.

Suomen kielen seitsemän murreryhmää

Lounaismurteet

Lounaismurteita puhutaan Turusta pohjoiseen ja itään Satakunnan eteläosassa ja Varsinais-Suomessa. Lounaismurteiden ja hämäläismurteiden alueiden välille jää laaja siirtymämurteiden alue, jolla puhutaan niin sanottuja lounaisia välimurteita. Lounaismurteet eroavat huomattavasti muista suomen kielen murteista. Niille on tyypillistä sanan painoa korostava terävä rytmi, joka vaikuttaa vokaalien ja konsonanttien pituuteen. Sanoista jää pois vokaaleita varsinkin lopusta ja joskus myös keskeltä sanaa.

Hämäläismurteet

Hämäläismurteet jaetaan yleensä neljään eri ryhmään, koska toisistaan eroavia hämäläismurteita puhutaan laajalla alueella. Ryhmät ovat Ylä-Satakunnan murteet sekä sydän-, etelä- ja kaakkoishämäläiset murteet. Hämäläismurteita puhutaan Suomen nykyisistä maakunnista eritoten Pirkanmaan ja Kanta-Hämeen alueella sekä lisäksi Satakunnan luoteisosissa, Uudenmaan keski- ja itäosissa sekä suureksi osaksi Päijät-Hämeen ja Kymenlaakson alueilla. Hämäläismurteita pidetään konservatiivisina, koska ne ovat lähellä kielihistoriallisesti alkuperäisiä muotoja.

Savolaismurteet

Savolaismurteiden alue käsittää noin kolmanneksen koko Suomen pinta-alasta. Savolaismurteissa on useita alamurteita. Pohjois- ja Etelä-Savon maakuntien alueella puhutaan pohjois- ja eteläsavolaisia murteita ja Pohjois-Karjalassa itäisiä savolaismurteita. Kainuussa ja sen pohjoispuolella puhutaan Kainuun murteita, Jyväskylän pohjoispuolella Keski-Suomen murteita ja etelässä Päijät-Hämeen murteita. Etelä-Pohjanmaan Keuruun–Evijärven välimurteita kutsutaan savolaiskiilaksi, joka erottaa etelä- ja keskipohjalaiset murteet toisistaan. Tällä alueella vallitsee jyrkin raja suomen murteiden välillä.

Savolaismurteet

Kaakkoismurteet

Ennen toista maailmansotaa kaakkoismurteita puhuttiin Karjalassa ja Inkerissä, jotka sittemmin luovutettiin Neuvostoliitolle. Nykyään kaakkoismurteiden aluetta Suomen puolella ovat Etelä-Karjala, Miehikkälä ja Virolahti. Kaakkoismurteiden alue on epäyhtenäinen, koska alueella on ollut runsaasti väestönsiirtoja ja se on toiminut kahden eri kulttuuripiirin raja-alueena jo vuosisatojen ajan. Kaakkoismurteissa on savolaismurteiden kanssa samoja piirteitä. Tyypillistä kaakkoismurteille on vokaalien loppuheitto ja sisäheitto.

Eteläpohjalaiset murteet

Etelä-Pohjalaisia murteita puhutaan suurimmassa osassa Etelä-Pohjanmaan maakuntaa ja lisäksi Laihialla, Isokyrössä ja Vähäkyrössä, mutta murrealue on hyvin yhtenäinen. Eteläpohjalaisissa murteissa on omaleimaisia ja muissa murteissa tuntemattomia piirteitä. Eteläpohjalaisille murteille on tyypillistä lyhyet painolliset tavut ja pitkät painottomat tavut ja niiden muodostama tahti.

Keski- ja pohjoispohjalaiset murteet

Keski- ja pohjoispohjalaiset murteet kattavat Keski-Pohjanmaan ja valtaosan Pohjois-Pohjanmaasta. Alueen murteet ovat epäyhtenäisiä, ja vaikka ne lasketaankin länsimurteisiin kuuluviksi, niissä on myös itämurteisia ja savolaisia piirteitä. Savolaisvaikutteita on rannikkoseutua enemmän sisämaassa. Leimaava piirre murreryhmässä on välivokaalin käyttö.

Keski- ja pohjoispohjalaiset murteet

Peräpohjalaiset murteet

Peräpohjalaisia murteita puhutaan Lapin maakunnassa Ranuaa ja Posiota lukuun ottamatta. Perinteisesti saamenkielisiä Suomen pohjoisimpia alueita ei lasketa peräpohjalaisiin murteisiin, mutta murretutkimuksen mukaan myös Ruotsissa puhuttavaa meänkieltä ja Norjassa puhuttavaa kveeniä voidaan pitää suomen peräpohjalaisina murteina. Peräpohjalaiset murteet lasketaan länsimurteisiin, mutta niissä on myös itäisiä piirteitä. Tyypillistä peräpohjalaisille murteille on h-kirjaimen esiintyminen yleiskielen pitkien vokaalien paikalla.